Kesä on kauneimmillaan, aurinko paahtaa kuumaa asfalttia, tuuli kiitää keltaisilla rypsipelloilla.
Rekkakuski Hanski, nauttii kesästä, lämmin ilma on saanut tyttöset teiden varsilla,
pukeutumaan kesäisesti, voi mikä ilo silmille.
Oma vaimo kotona on ihan mukava, nättikin, mutta voihan sitä katsella kaunista työn lomassa.
Alla uusi ajopeli, hevosvoimien jylinä konepellin alla, hopeiset liekin kuviot rekan kyljessä.
Hanski kaasuttelee vauhdilla, kohti keski-ikää,
hiukset hieman harvenneena otsalta, testosteroni suonissa kihisten.
Alma, keski-iän kukkanen, nauttii tien pientareella kurjenkellojen loistosta, kameran kanssa.
Ottaa kuvakulmia, sommittelee, voi kun ne ovat kauniita.
Rypsipelto taustalla tästä saisi hyvän kuvan, jos vähän vielä kumartuisin tuonne suuntaan..
Juuri silloin kaartaa rekka mutkasta, tuutaten, tyt-ty-tyyyyy!
Tälläinen yllättävä ääniefekti, pilaa Alman aamulla vaihtamien sloggien pinnan.
Kiukkuisena käännähtää, kasvoilla välähtää, omalle miehelle niin tuttu "Justiina ilme"
"Mikä himputin kaheli?, enhän ole edes tiellä, kyllä siitä mahtuu, isompikin persoona!"
Samana päivänä, Alma ja oma armas Eetu lähtevät kaupunkiin ostoksille.
Rekkakuski Hanski huristaa vastaan, Eetu nostaa kättä.
"Hanski siinä meni, eikös olekkin hieno uusi rekka?!
Hanski on tuntematon Almalle, hän kertoo Eetulle sloggien kohtalosta ja tuuttuttelusta.
"Minäpäs soitan Hanskille", Eetu tuumaa.
" Hei Hanski! olet kuulemma tänään tuututellut jollekkin kukkaistytölle tienvarrella"
Hanski tuntuu ihmettelevän, mistä Eetu voi sen tietää.
Hetken kuluttua, Eetu räjähtää nauruun, sanoo odota vähän, en kuule.,sanoppa uudelleen.
Laittaa puhelimen kaiuttimen samalla päälle ja sieltä se tulee, ihan livenä Alman korviin.
"Joo, katsoin, että siinähän oikein typyynen menee, olin jo ehtinyt painaa räikkää, kun kohdalla huomasin, että eihän se enää niin typyynen ollutkaan"
Jatkoa seurasi, mutta avoimesta ikkunasta puhaltava tuuli,
sensuroi armollisesti tekstin Alman korvien kuulumattomiin.
Eetu kyllä, myöhemmin ystävällisesti selvensi, että sisältö oli suurinpiirtein se.
Että parasta ennen päivämäärä, oli tainnut mennä umpeen Almalta.
Eetu antoi Hanskin kertoilla ja tuumasi sitten lopuksi,
"Joo ja tiedäkkö mitä? Sattu se typyynen olemaan mun vaimoni, joka istuu tuossa vieressä."
"Laitoin muuten, äsken puhelimen kaiuttimen päälle.
On muuten, vaimolla metsästyskortit ja haulikkokin,
että on aika paha tulla nyt kippailemaan soraa meidän pihalle."
"Näyttää niin kiukkuiselta, että voi haulit ropista pian rekan kylkeen".
Toisessa päässä tulee hiljaista hetkeksi, sitten alkaa armoton sadatus tulva.
Tämä tarina on tosi tapaus.Todellisuus on taruakin "hauskempaa."
Herättäen ajatuksia, kiukkuisiakin, osaksi surullisia.
Usein miehet, tuntuvat ajattelevat naista hyödykkeenä,
jonka parhaimmat päivät, he pystyvät määrittelemään.
Keski-iän Alma sensijaan, tuntee elävänsä elämänsä parhaimpia päiviä. Nauttien!